Riikka Lenkkeri

Perheen kautta muodostuvat ihmissuhteet ovat Riikka Lenkkerin maalausten keskeisin aihe. Lenkkeri maalaa itselleen tuttuja ihmisiä tavalla, jossa henkilö- ja muotokuva sulautuvat yhdeksi. Hän toteuttaa ryhmäkuvia suureen kokoon ja tavoittaa mallien persoonan tavalla, joka on edellytyksenä hyvälle muotokuvalle. Samalla hän kuitenkin hyödyntää malleja tehden maalauksista henkilökuvia, joissa henkilökohtaisuus kasvaa yleiselle tasolle.

Suuri koko ja realistinen ilmaisu lisäävät dokumentaarisuuden vaikutelmaa. Lenkkeri kuvaa suomalaista arkea, sen automarketeista vaatteensa ostavaa keskiluokkaa. Kontrasti aiheen ja maalaustavan välillä on ainutlaatuinen. Vanhaan italialaiseen maalausperinteeseen pohjaava värien ja siveltimen käyttö on tuttua muun muassa 1600-luvun ruhtinasmuotokuvista. Se on paksulla värillä ja leveällä pensselillä maalattua elävää jälkeä. Kun realistista esittävyyttä tavoitteleva maalaustaide nykyään pääosin pyrkii siloteltuun akateemisesta salonkimaalauksesta periytyvään ilmaisuun, on Lenkkerin maalauksissa herkullisesti maalattuja värimassoja. Materiaali-illuusio ei niissä perustu pelkkään pintaan vaan aitoon väreillä luotuun materiaalin tuntuun. Etäältä havaitsee, kuinka todelliselta esimerkiksi tuulitakki maalauksessa näyttää.

Veikko Halmetoja

 

Isä ja minä, öljy kankaalle, 200 x 150 cm, 2009-2010, Helsingin kaupungin taidemuseo

Siirry sivun alkuun